sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Been there, done that.

Maantiepyöräily SM:t tuli nähtyä ja koettua, pääsin maaliin, opin paljon, oon hyvällä fiiliksellä ja aion lähteä pyöräkisoihin uudestaankin. Suuntasin Lietoon jo torstai-iltana muiden Nishiki-tyttöjen ja aika monen pyörän kanssa. Tavaraa oli mukana suhteellisen paljon: mm. kaksi pyörää, parit ylimääräiset kiekot,(ehkä ne pelkät kisakiekot olis riittäneet maantiepyörään..) pari kypärää + kaikki muu tarvittava vaatetus ja purnukat. Majoitus oli järjestetty kimppakämppämeiningillä kisareitin vierellä olevaan "retkeilymajaan".

Perjantaipäivä oli aikamoista haipakkaa - jos jonkinlaista toimintaa ja kamojen järjestelyä. Jossain vaiheessa päivää aloin laskelmoida ja tajusin että olisin kohta elämäni ekassa tempokisassa, kolmatta kertaa tempopyörän päällä, toista kertaa just sen tempopyörän päällä ja ajaisin ekaa kertaa levykiekolla ja tempokypärä päässä. No mikäs siinä, eihän tässä nyt oltu kuin Suomenmestaruuskisoissa.. Epävarmuus meinas iskeä kun kerkesin hetken aikaa koomaamaan selälläni iPodin napit korvilla, mutta helpotti hyvin pian kun pääsin laittamaan pyörää kuntoon ja tempohaalaria päälle. Tai no Paavo kyllä antoi ohjeet, että en itse saa koskeakaan pyörääni ennen starttia tai edes pumpata renkaita ja on pyydettävä joku muu tekemään se. Se on kiva tunne kun luotetaan ja silleen.. Alkuun en ollut ihan varma näyttäisinkö tempokypärä päässä tosi coolilta ja nopealta, vai lähinnä vähän koomiselta, mutta kisapaikalla sulauduin täysin joukkoon ja ihme kyllä oli ihan cool olo. (viimeistään nyt olen myynyt sieluni) Tein alkulämmittelyt ihan huolella ja kerkesin ottaa tuntumaa levykiekkoon peräti tunnin ajan. Aika siisti huminahan siitä lähti.;)

Pian olikin jo aika mennä lähtöviivalle. Syke oli varmaan luokkaa 190 ja kädet tärisi, vaikka kuinka yritin perustella itselleni ettei mulla ole mitään menetettävää tai syytä hermoilla. Onnes ei tarvinnut hermoilla kovin pitkään kun pääsin jo liikkeelle levykiekon vain humistessa korvissa. Huomasin GPS:n menneen pois päältä, joten mulla ei ollut käytössä mitään muuta dataa kuin aika ja syke. Mua oli varoiteltu että liian kova aloitus kostautuu 28.4km matkalla hyvin äkkiä ja pahasti, joten koitin vähän säästellä ja pidin sykkeen maltillisesti vain vähän yli 180:ssa kääntöpaikalle asti. Kyllähän siinä hengästyi, mutta minkäänlaista hyytymistä ei vielä ollut havaittavissa, joten puolivälistä aloin raastaa melkein niin paljon kuin lähti. Paavo oli todennyt aiemmin mulle, että " en nyt yhtään vähättele sua, mutta jos et oo viimenen, se menee ihan älyttömän hyvin". Riemu repesikin kun huomasin edessäajavan (joka oli startannut minuutti ennen mua) selän lähestyvän ja pääsin ohi. Sitten pääsin vielä seuraavastakin ohi, eli ei kai se kovin huonosti mennyt. Kun matkaa oli enää 10km, kiristin vielä vähän lisää ja olin maalissa ajalla 46:52, ollen 21. 35:stä osallistujasta. En siis lähellekään viimeinen. :) Eiköhän siinä aikalailla kaikki tullut otettua irti mitä silloin lähti, mutta maalissa olin kuitenkin ihan yllättävän hyvässä hapessa, enkä nyt voi olla spekuloimatta olisko ollut varaa alkaa kiristää jo vähän aiemmin.. No jokatapauksessa oon tähän tosi tyytyväinen. Päivän kruunasi Nishiki Racing Womenin "kapteenin" Anne Palmin ottama SM-kulta. Aika huikeeta.:)

Lauantaina ajettiinkin sitten 100km yhteislähtö ja tällä kertaa sain alleni tutun ja turvallisen Scorpionin. Tempo painoi aamulla jaloissa aika pahasti, mutta ihan hyvin siinä vetreytyi alkulämmitellessä. Tällä kertaa olin koko aamun suorastaan zen, mutta lähtöviivalla alkoi kummasti taas kädet täristä.. Matkaan lähtettiin Porvoosta tutulla repivällä vauhdilla, vaikka reitti olikin kaupunkipätkää lukuunottamatta ihan oleellisesti helpompi. Kierros oli reilun 16km pitkä ja se ajettiin kuudesti ympäri. Maantiepätkillä ei ollut juurikaan ongelmia, edes niissä parissa mäentapaisessa, joiden kiipeäminen ei todellakaan ole mun vahvin laji.. Vaikken myöntänytkään että mulle olis jäänyt edellisviikonlopun ilmalennosta yhtään mitään traumoja, niin rehellisesti sanottuna katselin kyllä kaupunkiosuuksien liikenteenjakajia välillä vähän kauhunsekaisin tuntein, ajoin käännökset ihan liian varovasti ja joka kerta joudun ajamaan pääjoukkoa yksikseni kiinni kaupunkipätkien jälkeen. Kolme kierrosta sitä jaksoikin vielä ihan hyvin, mutta neljännen jälkeen kun matkaa oli taitettu 70km, ei vain jalat enää riittäneet siihen. Tipuin pääjoukosta, yritin vielä aika pitkään ajaa sitä yksin kiinni, mutta onnistuin lähinnä tuhoamaan jalkani täydellisesti muiden karatessa ulottumattomiini. Toisiks viimeisen kierroksen ajoin kahden muun naisen kanssa, mutta pian tipuin heidänkin peesistä kun jaloissa ei vain tuntunut olevan enää mitään jäljellä. Viimeisen kierroksen pyörittelin ihan yksikseni, hoin mielessäni että "harden the fuck up" ja "shut up legs!" ja tulin maaliin noin 10min pääjoukon jälkeen. (100km / 2:55:32) Tuli sieltä vielä pari mun jälkeenkin ja 5 taisi keskeyttää. 

Mulla olis aika paljon spekuloitavaa mitä kaikkea olis voinut varsinkin maantieajossa tehdä fiksummin ja mitä kaikkea pitää vielä oppia ennenkuin kestän oikeiden pyöräiljöiden mukana, mutta tää teksti on jo venynyt niin paljon että jätän sen nyt väliin. Mutta mulla on muuten aika kova halu oppia nää jutut. Tää nyt oli mun toka pyöräkisa, eikä tosiaan ihan helpoimmasta päästä ja tulin maaliin, eli voin varmaan olla ihan tyytyväinen, vaikka pääjoukossa oliskin ollut kiva kestää loppuun asti. Oli tosi mukava ja opettavainen kisaviikonloppu hyvässä seurassa, sain paljon hyvää kokemusta ja seuraavan kerran on taas vähän helpompi mennä viivalle. Maatiepyöräkisoja ei taida paljoa tällä kaudella enää ollakaan, joten nyt palaan takaisin leikkimään triathlonistia ja seuraava pyöräkarkelo onkin vasta Tour de Helsinki, jota odotan aika innolla. Näiden pyöräilykokemusten jälkeen Joroisten 90km pyöräily ei muuten paljoa hirvitä, kun voin lähteä ihan sillein kuningasfiiliksellä että "mä oon pyöräilijä, tää on ihan piece of cake." (ainiin vois tietysti polkea myös sen mukaisesti, mutta minor detail..) Ja nyt kun viimeiset muutama viikko on pyhitetty pyöräilylle, alan taas muistella miten uidaan ja juostaan.:)


10 kommenttia:

  1. Oot sä kyllä kova mimmi! :) Mahtavasti suoriuduttu kovassa porukassa, paljon onnea!

    VastaaPoista
  2. Kovaa sä meet! Onnnittelut ensimmäisestä SM-ajosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan! Toivottavasti ei oo viimenen. :)

      Poista
  3. Onnittelut Iina hienosta ajosta! :)

    Piti ihan nielasta, täällä ei ole ihan peace of cake-ajatukset joroisten pyöräilyosuudesta joten jos sitä tunnetta on siellä päässä liikaa niin lähetä vain tänne päin niitä tulemaan :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Yritän lähettää sulle tätä fiilistä, jos sä lähetät mulle sun juoksukuntoa.:) Voi kyllä olla että mullakin hymy hyytyy kunhan oon pyörän kanssa baanalla Joroisissa.. :D

      Poista
  4. Onnittelut, mahtavaa kisatsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä siinä sai tsempata ihan tosissaan. :)

      Poista